Teimme lomamme aikana yhden järjestetyn retken ja se oli päivän pituinen road trip Salin saaren ympäri. Otimme matkan paikalliselta Johnny Cash Tourilta ja retkellä oli meidän lisäksemme vain yksi henkilö. Suosittelenkin siis skippaamaan suomalaisten matkanjärjestäjien mainostamat retket, sillä paikallisten järkkäämät ovat edullisempia, asiantuntevampia sekä huomattavasti rauhallisempia. Lisäksi itselleni on myös erityisen tärkeää päästä tukemaan paikallista työvoimaa, sillä heidän tulonsa riippuvat lähes kokonaan turisteista.
Aloitimme road tripin Murdeiran pikkukylän rannalta, jossa oli ihana tuijotella rantakiviin lyöviä aaltoja. Sieltä matkamme jatkui Salinas de Pedra de Lumen suolakraateriin, jonka hyvin suolapitoisessa järvessä oli mahdollista uida – tai siis kellua. Itse ”uin” muutama vuosi sitten Israelin Kuolleessameressä, joten jätin tämän kerran välistä. (Osasyy oli myös jäätävä vesi.) Paikka oli kuitenkin hieno ja ehdottomasti näkemisen arvoinen!
Suolakraaterin jälkeen pistäydyimme Salin saaren vanhimmassa kirkossa, joka on nimeltään Lady of Compassion. Kirkko rakennettiin vuonna 1853 ja se on edelleen käytössä – tosin vain erityistilaisuuksissa. Kirkko sijaitsee aika lailla keskellä ei mitään, mutta se on todella kaunis.
Sen jälkeen olikin aika mennä moikkaamaan vauvahaita Shark Bayhin. Jos olisin ollut fiksu, olisin pukeutunut johonkin muuhun, kuin pitkään mekkoon. Hait nähdäksemme meidän piti nimittäin kahlata meressä noin parin sadan metrin verran. Vaikka vesi ei ollutkaan kuin alle polvien, kastelivat aallot mekkoni vyötäröstä alaspäin ihan kokonaan (vaikka se olikin minulla suunnilleen jo korvissa asti). Kastuminen ei kuitenkaan haitannut enää siinä vaiheessa, kun kolmen kuukauden ikäiset haivauvat tulivat pyörimään jaloissamme. Ihailimme niitä aikamme ihan hiirenhiljaa ja kahlasimme takaisin rantaan.
Paikan päältä on muuten mahdollista vuokrata kenkiä kahlausta varten, sillä kivet olivat todella teräviä. Veteen ei siis ollut mitään asiaa ilman asiaankuuluvia jalkineita (lue: crocsit).
”Merivaelluksemme” jälkeen olin kerrankin iloinen saaren kovasta tuulesta, sillä ei kulunut aikaakaan, kun mekkoni oli jälleen kuiva. Sen jälkeen suuntasimme tutustumaan Palmeiran pieneen kalastajakaupunkiin, jossa asuu noin 1500 ihmistä. Pääsimme muun muassa näkemään paikallisia kalastajia perkaamistyössään sekä ihailemaan kaupungin kauniita seinämaalauksia. Palmeirassa sijaitsee siis myös se somessa usein vilahdellut Kap Verden saarikarttaa kuvaava muraali.
Retken viimeinen pysähdys oli Santa Marian suola-altailla. Santa Maria on itse asiassa aikoinaan perustettu juuri suolan tuotantoa varten ja suola-altaat olivat jotenkin todella kaunista katseltavaa (kurkkaa erityisesti postauksen viimeinen kuva). Kaiken kaikkiaan retki saaren ympäri oli siis todella mielenkiintoinen ja auttoi meitä tutustumaan hiukan paremmin koko Salin saareen.
Vastaa