Ensinnäkin pahoittelut siitä, että edellisestä postauksesta on jo hurahtanut tovi. Oikean elämän kiireet pistivät blogin pienelle tauolle, mutta täällä ollaan taas! Palataan siis vielä kesälomamatkaamme Italiaan ja tällä kertaa Cinque Terren alueelle. Koska Cinque Terren pikkukyliin ei pääse autolla, otimme majoituksen läheisestä kaupungista, La Speziasta. Se olikin ihan täydellinen valinta, sillä La Spezia oli meistä molemmista todella kiva paikka! Kaupungissa oli paljon hyviä ravintoloita sekä ihania pikkukatuja sekä -putiikkeja.
Pidimme ihan erityisesti Benso 1810- ravintolan aperitivoista sekä NANA meat & wine- ravintolasta. Jälkimmäinen on erikoistunut lihoihin, joten menimme sinne mieheni toiveesta. Itse syön todella harvoin punaista lihaa, mutta minunkin on pakko myöntää, että ravintolan wagyu- liha suorastaan suli suuhun (järjettömästä kilohinnastaan huolimatta)!
Ja sitten päästäänkin siihen ihanan kamalaan Cinque Terreen. Emme edes yrittäneet vierailla kaikissa pikkukylissä, vaan valitsimme kohteiksemme Vernazzan sekä Manarolan, joissa vierailimme saman päivän aikana. Kyliin pääsee siis junalla ja on hyvä huomioida, että ne ovat luultavimmin aivan tupaten täynnä. Lisäksi ne voivat olla myös reilusti myöhässä, joten retkeen kannattaa varautua isolla vesipullolla sekä lehmän hermoilla.
Kun lopulta pääsimme ensimmäiseen kohteeseemme Vernazzaan, kävi hyvin nopeasti selväksi, ettemme olleet ainoat vierailijat tuossa kylässä. Paikka oli niin täynnä turisteja, että se tungos höystettynä +37 asteen kuumuudella oli meille molemmille vain liikaa. Niinpä siis nopea lounas lähimmässä ravintolassa estämään nälkäkiukkua(kin) ja äkkiä pois!
Minä olisin ollut tuossa vaiheessa jo ihan valmis palaamaan La Speziaan, mutta mieheni sai lopulta suostuteltua minut vielä Manarolaankin. Siellä ei ollut yhtään sen väljempää, mutta tulipahan nyt käytyä Manarolassakin – ja syötyä siinä samalla myös viisi (!!) palloa gelatoa lähestyvään lämpöhalvaukseen sekä hermoromahdukseen (minun mielenterveyteni ei siis vain kestä tuollaisia turistirysiä).
Kylät olivat kieltämättä söpöjä kuin karkit, mutta en missään tapauksessa menisi niihin enää uudestaan – tai no ehkämahdollisesti touko- tai syys-lokakuussa, jolloin turistimassat ovat varmaan hiukan maltillisemmat, eikä järjetön kuumuuskaan enää pahenna tilannetta.
Vastaa