Olen aina ollut aika maltillinen korujen käyttäjä. Maltillisella tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että minulta on kyllä saattanut löytyä näyttävä kaulakoru tai isot korvikset, muttei koskaan molempia samaan aikaan. Näin ”vanhemmiten” olen kuitenkin alkanut siirtyä yhä sirompiin koruihin. Rakastan esimerkiksi noin sata vuotta sitten rippilahjaksi saamiani korvakoruja minitimanteilla sekä japanilaisen Bloomin minimalistisia kultakoruja.
Matkustaessani lentoemäntäaikoina noin kerran kuussa Japaniin, kävin aina samalla kurkkaamassa lähiostarilla Bloomin koruvalikoiman. Jos budjettini olisi ollut rajaton, olisin hetkeäkään epäilemättä ostanut sieltä jättikasan toinen toistaan suloisempia koruja! Valitettavasti se ei ollut. Kuvassa näkyvä hevosenkenkä-kaulakoru on kuitenkin ostettu Bloomilta, samoin kuin pienet timanttikorvikset helmillä.
Tärkeimpiin koruihini kuuluu tietysti kihlasormukseni, joka toimi samalla myös vihkisormuksena – halusin sormeeni siis vain yhden sormuksen. Sen kultainen rengasosa on äitini vanha ja timantin me tilasimme aikoinaan Blue Nilen kautta. Rakastan sormusta edelleen ihan yhtä paljon kuin saadessani sen, joten sen yksinkertaisuus ja ajattomuus oli ihan nappivalinta.
Kultaisen medaljongin olen saanut joskus mieheltäni lahjaksi, samoin kuin molemmat Chanelin korvakorutkin. Helmisillä CC-koruilla on kuitenkin ihan erityisen paljon tunnearvoa, sillä sain ne muutama vuosi sitten huomenlahjaksi.
Kaiken kaikkiaan voisi joka tapauksessa sanoa, että korurasiani on suloinen sekamelska kultaa, timantteja sekä puhdasta rihkamaa – osan koruista olen siis löytänyt esimerkiksi kirpputoreilta tai H&M:ltä. Yhdistävä tekijä on kuitenkin tietynlainen klassisuus, kultainen väri sekä helmet.
Vastaa